Vanhojen oldenburgkasvattajien kato

Päivittelin tänään surullisena Stonegardenin linkkilistaa. Aivan liian monen vanhan, jo iät ajat epäaktiivisena olleen kasvattajan sivut olivat kadonneet bittiavaruuteen - kirotut omien domainien ostajat! Sen nyt vielä ymmärtää, että tallit lopetetaan, mutta kyllähän se ottaa päähän että monien vanhojen jalostushevostenkin sivut katoavat lopullisesti siinä samalla. Sinne meni Maple Hill's Warmbloodsin sivut - onneksi Wayback Machine löysi ainakin My Destiny Winin sivut, toivon mukaan muutkin tallin hevoset sieltä löytyvät.

Hieno Underground näyttää kadonneen tyystin Geon lopettamisen myötä - sellaisten elävien legendojen (lue: laatispalkintorohmujen) kuin Ava's Carnarvonin ja Modaste 24:n sivuja ei löydä sitten millään masiinalla, ainakaan vielä. Nykyoldisten sukutauluihin tulee jäämään suuri ja ammottava aukko, jos niitä ei löydy... Oivoi. 

Yksittäisiä oldenburgeja omistaneet Manetheren, La Rouge, Varjokuva, Folklore - kaikki lopettaneet. Bleyena WBs tauolla. Kerpan Virtuaalihevoset olleet tauolla jo ties kuinka kauan, kuten Kerppakin, mutta onneksi siihen taitaa sentään löytyä pätevä syy. Evergrey nyt onneksi sentään palailee taas jäistä, Dromerig Sporthorseskin porskuttaa, mutta ei sieltä kyllä enää yhtään oldista löydy. Damnin hieno B&W Stallions on ilmeisen hengissä, mutta sivut ovat kadonneet. Mutta eiköhän tuokin siitä vielä nouse.

Listalle jäävät vielä edelleenkin Kerpan hevoset - kyllä sieltä sen verran ihania vanhoja Cuadra del Agostoonkin nojaavia sukuja löytyy -, Evergrey, Bretagne, Paraatipuoliveriset (joka sekin remontissa), Snifffen mukava Nesgård, hyvään alkuun päässyt SWO Régiment, taukoileva mutta hienon esteorin omaava Granehill Warmbloods sekä yhden tamman omistava Belvine. 

Lyhyeksi siis käy lista, ja uusia kasvattajia olisi löydettävä.

Viime vuonna noussut Akasha Dressage on toki hyvä lisä listaan, mutta lopputila täytyykin kai antaa aloittelevien kasvattajien ja oldisomistajien käyttöön. Vorstalissa on pari kasvattiamme, toivottavasti joskus myös kasvatustakin. Siittola Cherien voisi kai myös yhden meidän tammavarsamme turvin laittaa mukaan. Fridalla on pari evm-sukuista hevosta, joten laitetaan nyt sekin, mutta tämän jälkeen lisänimien löytäminen käy jo vaikeaksi... kaipa tuon Metalliruusun voi sinne laittaa, kun periaatteena olisi kuitenkin löytää kaikki oldenburgeja omistavat tai kasvattavat tallit samaan listaan. Siihen ne kuitenkin jäävät, toivottavasti lähiaikoina kasvattajia putkahtaisi taas jostain lisää, tai vanhoja palaisi kuvioihin, oldenburgeista aikoinaan lähes kokonaan luopunut Vashingtonkin kun näyttää kadonneen jo kokonaan. Vaikka linkkilista ei nyt paljoa pienentynytkään, jonkinlainen laadun heikkeneminen on ehkä havaittavissa - tai sitten ehkä itsen yhä vain niiden vanhojen kultaisten kasvattajien perään tajuamatta, että uusissakin on potentiaalia. 

Millähän sitä kannustaisi muita lähtemään oldenburgkasvatukseen mukaan? Myyn kyllä kasvatteja aloittelijoillekin siinä toivossa, että joku heistä saattaisi innostua touhusta ihan kunnolla, mutta 3/6 näistä sivuista ovat kadonneet ja ne viimeisetkin kolme ovat tyystin elottomia. Mutta kyllä kai se siitä. Itseäni ei vain kiinnosta lähteä ht.nettiin tekemään liputustopikkeja oldiksien puolesta, tietoisestihan minä olen kasvatettavakseni valinnut hieman harvinaisemman saksalaisen puoliverisen, en siitä suosikkirotua halua enkä toisaalta koe koko oldistouhun liputtelua omaksi asiakseni. Mutta muutama aktiivinen kasvattaja, oi, kuinka kivoja ne olisivat.

Narinaa tasaisuusperfektionismista

Mikä siinä sukujen pituudessa on oikeasti niin kuolemanvakavaa?

Jos ihan todella kasvattaa lyhytsukuisiakin linjojaan pitkällä tähtäimellä, luulisi, ettei siellä kolmannessa ja neljännessä ja ties monennessako polvessa enää kukaan todellisuudessa huomaa, jos yhdellä esi-isällä onkin ollut yksi puolikas polvi sukutaulussaan.

Iik! Nyt sen nelipolvisen sukutaulu ei menekään nätisti yksiin vaan pitää ihan erikseen hurjalla vaivalla vielä linkittää ne kaksi täysin ylimääräistä ja turhaa sukulaista sukutaulun alle laatislisäpisteiden kalastelemiseksi. Vai pitäisikö vain olla linkittämättä, ettei kukaan huomaa, millainen sekasikiösuku on kyseessä?

Itse en juuri jaksa välittää siitä, että omistan kaksi 1½-polvisen suvun omaavaa oria, tai että joillakin hevosilla on kahden kokonaisen sukupolven lisäksi joku puolikaskin siellä roikkumassa. Veri ohimoissa vaan alkaa sykkimään lukiessa tarjotaan/etsitään jalostukseen -topiikkeja; "pitää olla suvultaan tasainen" ja liibalaaba, olenko jääräpäinen vai tyhmä, kun en ymmärrä, mitä väliä sillä on? Juu, onhan se tasainen sukutaulu uskomattoman hieno esteettinen kokemus ja kaksipolvinen paljon lyhyempi ilmaisu kuin kaksi- ja puolipolvinen, mutta... Järki käteen. En minä hyvää jalostushevosta sen suvun epätasaisuuden vuoksi hylkää. Se on kauneusvirhe, pieni sellainen, enkä jaksa välittää, jos joku siitä välittäisikin.

Hevoskannan muutoksia

Tallin hevosten joukossa käy taas kuhina - uusia varsoja on muuttanut asumaan isoon talliin muiden toljoteltavaksi, ja muutama uusi tuontikin on ilmestynyt sekaan. Yksi hevonen on myös hävinnyt tutulta karsinapaikaltaan, kun Rhea lähti maukan omistukseen. Tamma on Stonegardenin ihka ensimmäisiä kasvatteja, hieno GP-tason ratsu, joka ehtikin kerätä 17 sijoitusta meillä ollessaan sekä kesän aikana synnyttää myös ensimmäisen varsansa Rosen, joka jääkin kotiin asumaan. Välillä täytyy luovuttaa omia kultapalleroitaan kuitenkin muidenkin omistukseen kun talliin tarvitaan tilaa, joten onnea ja menestystä vain uuteenkin kotiin (eiköhän tammaan vielä kisoissa tulla törmäämään).

Mutta niin, varsojen kanssa on kyllä taas kädet enemmän kuin työtä täynnä. 

Rosen lisäksi talliväen hermoja raastaa neljä muutakin pienokaista - Lucy, Dani, Lotta ja Sarri ovat kesän aikana ehtineet laitumella kasvaa varsinaiseksi kauhukoplaksi keskenään, saa nähdä, mitä syksykin nyt sitten tuo tullessaan näiden kakaroiden kanssa. Lisääkin pikkuisia puskee koko ajan, mutta luojan kiitos uudet pienokaiset eivät ole jäämässä päänvaivaksi kuin vieroitukseen asti, kaikille tuntuu olevan jo uusi omistaja tiedossa. Huokaus.

Mutta Stonegarden's Lovelornista eli Lotasta voisi kai kertoa enemmänkin, sillä pienen tamman 3-polvinen suku on juuri sitä, mitä vuosi sitten lähdin tavoittelemaan tuodessani talliin kolmannesta polvesta löytyvät kantatammat Mandyn ja Cadyn. Nyt jo laatispalkitut vanhat rouvat toin oikeastaan juuri tätä nimenomaista varsaa ajatellen - molemmille tuontispermaorit (eli keksityt, mitäänsanomattomat parin lauseen pojat) sulhasiksi, ja näille yksipolvisille varsoille melko tuntemattoman suvun omaavat orit sulhoiksi, vähän koulukisoja, ja myyntiin. Näin syntyivät Trevelyan ja Lovelace, jotka oli jo ennen syntymäänsä paritettu toisilleen. Molemmat aloittelevat parhaillaan kisauraa, Laceykin pääsee kunnolla starttaamaan nyt kun Lotta on jo vieroitettu. Vaikka pikkuisen suku nyt onkin ehkä hieman tuntemattomampia nimiä täynnä (no, onhan siellä Kerpankin hienoja kantahevosia mukana!), on se juuri sitä, mihin tässä jalostuksessa pitäisi pyrkiäkin - erilainen. Mutta se siitä selkään taputtelusta, näillä näkymin Lotta on joka tapauksessa ihan luupää jopa varsaksi, ja kauhistelen nyt jo ajatusta ratsukoulutuksesta. Toivotaan, että tyttö nyt edes jossain vaiheessa alkaisi vähän sukuunsa tulla ja aloittaisi käyttäytymisen...

Vuosi taivalta takana

Tänä kesänä Stonegarden saavutti vuoden iän. Eihän se paljoa ole, mutta hevossivua selaillessani mietin, etten perustamisvaiheessa uskonut tallin olevan vuoden päästä näinkin pitkällä.

Pitkällä missä mielessä?

Ainakin siinä, että tallissa asuu lähes 30 oldenburgia, ja se on omassa mittakaavassani ainakin paljon, kuten myös virtuaalimaailmassa - toki suuri määrä juontaa myös siihen, että suurin osa kasvateistamme on jäänyt omaan talliin asumaan, mutta silti. Vaikka määrällä ei sinänsä laatua mitatakaan, on silti fakta, että uusien linjojen synnyttmiseen tarvitaan kohtalaista hevoskatrastakin. Täytyyhän sille nelipolviselle Allulle joskus morsian saada aikaiseksi...

Omien kasvattien kanssa on päästy jo kolmipolvisiin varsoihin "asti" - tosin olen tähän mennessä hyödyntänyt ehkä liikaakin vierasta verta, suvut ovat monessa tapauksessa yleisiä, ja kuten olettaa voi, sopivia kummpaneita varsojen tekoon on hankalaa löytää. Toin itse vuosi sitten vain kaksi oria ja neljä tammaa, joten moni sukujen kantahevosista on jonkun muun omistuksessa. Siksipä nyt on jälleen aika aloittaa ikään kuin alusta - uudet tuonnit talliin, vanhat joksikin aikaa selibaattiin, tuoreet sukulinjat taas aluilleen. Olen pitkään harkinnut ikääntymisen muuttamista 3kk=1a -tahdista VARL:an, ja se muutos saattaakin pian olla ajankohtainen. Alun perin kun homman piti olla hidastempoista ja rauhallista oldisten muhimista, mutta hitaalla ikääntymisellä toimintaa joutuu suunnittelemaan aina noin viiden vuoden tähtäimellä, mikä alkaa hiljalleen vain tuntua liian hitaalta.

Mutta niin, uuden ikävuoden kunniaksi myös tallin sivut kokevat dramaattisia muutoksia. Uusi (ja parempi?) ulkoasu, uutta tekstiä, askel kohti jotain parempaa. Vaikka eihän kukaan oikeasti tekstejä jaksa lukea, ulkoasutkin ovat vain silmänlumetta, mutta itselleni, tallin omistajalle, homma muistuttaa nyt taas hieman enemmän sitä, mitä palvelemaan se on tehtykin. Tästä mennään vain eteenpäin samaa tahtia ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan - täytyy vain uskoa, että työnteko ja asiaansa uskominen kannattaa ja joku päivä koko maailma herää kouluoldenburgien ihanuuteen. Tai mitä vaikkei heräisikään, kyllä kotona on aina tilaa vaikka kaikille omille kasvateille, hyvinhän sitä ollaan tähänkin asti pärjätty.

Kakkukahvia ja pullaa pöytään siis, käykää toki siinä vaniljaviinereitä mutustellessanne hieman kiertelemässä uudistuneilla sivuillakin!