Syksy on saapunut, mutta... mitä sitten?

Illat ovat alkaneet hiljalleen jo pimentyä, ja tallin lämmitystäkin on pitänyt jo säätää vähän lämpimämmälle.

Syksy on saapunut myös Stonegardeniin, mutta tällä kertaa se ei tuo mukanaan perinteistä syyskauden kilpailurutistusta. Nuorisoa on tallilla sen verran, että niiden kouluttamisen kanssa tehdään täysillä töitä, ratsukoulutuksessa tarpeeksi pitkälle edenneettosin pääsevät pian jo kokeilemaan taitojaan Helppo C -radoille. Kisoissa jo menestyneiden hevosten kanssa tehdään töitä laatuarvostelujen eteen, ja muutoin arkirutiinia hallitsevatkin sitten jatkuvasti pyörivät valmennusryhmät.

Nyt on sitten ollutkin aikaa hieman pysähtyä ja miettiä, että mitä tällä kaikella taas haettiinkaan. Etenkin ikääntymiskysymykset ovat pyörineet mielessä, kuten jo aiemmin mainostinkin, olen alkanut yhä enemmän ihan oikeasti tuijotella niitä ikääntymistaulukoita ja miettimään, milloin olisi aika millekin. Jospa nyt olisikin aika kisaamisen sijaan keskittyä kirjoittamaan luonteita niillekin nuorikoille, joihin on kuitenkin jo jonkin aikaa ehditty tutustua, pari sukuselvitystäkin toisivat mukavasti eloa parin kesällä tuodun tamman tuntemattomia nimiä vilisevään sukutauluun. Ehkä voisinkin järjestää ensimmäisen valmennuksen - kapinallista toimintaa, palveluksia muille! - tai tarinakisan, tai vaikka oikeasti alkaa kirjoittamaan tästäkin päiväkirjasta tarinamuotoisempaa. Parin varsan kanssa ajattelin aloittaa todellisen päiväkirjaprojektin ja ihan todella kirjoitella niiden kasvunvaiheista tosissaan. Löysin myös mukavan fwb-tamman, jolla olisi Pyrhus II suvussaan jonkin muun kuin Agosto's Gaviota Perezoson kautta; ehkä voisinkin ottaa projektiksi maanitella tämä sulostus leasingiin meille? 

Jos sitä tekisi välillä jotain muutakin kuin aivotonta kisaamista ja kasvavan hevoslistan tuijottelua, uhraisi jotain ajatustakin tälle toiminnalle ja nauttisi näistä kylmenevistä syysilloista koko katraan voimin.

Syksy ja arki alkaa jälleen

Tänään tuotiin viimeisetkin hevoset pois laitumilta. Cady ja Mandy näyttivät melko hapanta naamaa joutuessaan jälleen ratsastetuksi pois tutuilta niityiltä, mutta rouvien kesämahasta päätellen ne eivät kyllä todellakaan tarvinneet enää yhtään enempää laatuaikaa loputtomien ruohotupsujen seurassa. Sinänsä todella sääli, laitumella vierailu iltaisin on ollut mukavaa terapiaa vastapainoksi elokuun hullulle kisatahdille - kisahevoset kun tuotiin pois jo kuukausi sitten ja kaikki viikot ovat menneet treenien ja kisojen välillä tasapainoillessa. Nyt on kuitenkin edessä paluu arkeen ja valmennusryhmien pyörittämiseen, viimeiset tallityöläisetkin ovat raahanneet laiskat takamuksensa takaisin tänne Wardenburgiin.

Nyt viikonloppuna onkin edessä syyskauden avaijaisiltamat - vanhat videot siis vintillä pyörimään, sohvat täyteen tallin väkeä, iso kasa ruokaa ja täysi-ikäisille kenties hieman virvokkeitakin. Muutama uusi hoitaja on astunut myös remmiin, ja tallimestarillamme Linnealla onkin taas täysi työ heidän paapomisessaan. Syksyhän nyt tulee muutenkin olemaan kaikille varsin työläs; treenaamista, varsoja, kisaviikkoja, treenaamista, kilpailemista, treenaamista ja väsymyksen voivottelua. 

Mutta sitähän se on, työtä. Ei muuta kuin kahvinkeitin jälleen porisemaan (ah, onneksi tajusin tuoda viimeisimmältä Suomen-reissulta mukaan kunnon lastin oikeaa kahvia, saksalaista nyt ei juo kukaan...)  ja takaisin ahertamaan, erään nimeltämainitsemattoman Dracon karsinaan on pakko laitella uusia turvasysteemejä, ettei se yrittäisi jatkuvasti rynniä ulos heti ovea raottaessa.