Melko usein näkee pohdintoja syistä, joiden takia ihmiset lopettavat virtuaaliharrastuksensa. Ja melkein yhtä usein yksi esiin nostetuimmista syistä on se, kun (yleistäen) "ketään ei kiinnosta tallini, kasvatit ei mene kaupaksi, kauheasti menee aikaa kun pitää kisata niin kamalasti ja silti kukaan ei vastaa esittelytopikkeihin ht.netissä, eivätkä ainakaan niihin, missä kauppaan kasvatteja vaikka erikseen ennen tallin perustamista kysyin minkälaisia hevosia halutaan." Voi itku, parku ja pyhä jysäys.
On oikeastaan hassua, kuinka muilta vaaditaan niin hurjasti sitä oman tallin ja siitä tehtyjen topikkien kommentointia, nuolentaa ja ylistystä vain siksi, että jonkun muun tallillekin tehdään niin. Halutaan kalifiksi kalifin paikalle, talli kiiltävimmäksi pv-siittolaksi glitterisen pv-massan joukkoon, eikä silti oikeastaan aseteta mitään kunnollisia tavoitteita. Saati tuijotella kenenkään muiden napoihin. Harrastetaan vain itseä varten kuten ne kaikki muutkin, halutaan kaikki heti ja nyt, mutta ei silti oikeastaan ajatella asioita juurikaan pidemmällä tähtäimellä. Sitten vain ihmetellään silmät pyöreinä, kun kaikki ei sujukaan kuin ruusuilla tanssien, eikä puolenkaan vuoden hurjan aherruksen jälkeen talli ole oikeastaan tunnettu tai sen kasvatit haluttuja. Turha toivoa tähän väliin laitettavaksi mitään esimerkkejä - epäilenpä, että kaikki ovat nähneet yhden jos toisenkin suurin tai pienin show-elein kirjoitetun lopettamistopiikin, jota edeltävän tarinan on kyllä osannut ymmärtää juurikin ylläkirjoitettuun muotoon. Monet toistavat tätä kuviota kerrasta toiseen, minä en ymmärrä miksi. Toiset oppivat kerrasta, että kun niinä huonompinakin aikoina hieman puskee eteenpäin, sieltä sateenkaaren päästä voi ehkä sittenkin löytää vähän jotain.
Kuulutan jälleen kerran pitkäjänteisyyden ja omaan tekemiseen uskomisen perään, ihan todella, ja löysään nutturani taas normaaliolotilaan.
