maanantaina, toukokuuta 10, 2010

Lamakausi

Tämä vuosi on ollut virtuaalimaailmassa hiljainen, ja pakko myöntää, että ainakin omalle kohdalleni pieni paussi ei olisi voinut osua parempaan aikaan. Stonegardenin luukullakin on hetken ollut remonttilappu - se poistuu sitten, kun saan uuden ulkoasun vaihdettua sivuille ja sivustoa muutenkin taas päivitettyä. Hevoset saavat vanheta leväten laakereillaan sillä välin, kun omistaja odottaa innolla kesän alkamista ja mahdollisen vapaa-ajan omistamista.

Mutta silti, vaikka hetkeen ei ole virtuaalitouhuja seurannut kuin ehkä irkkikanavalta, sama tuttu hevostalli.net, ihmiset ja tunnelma ovat aina paikallaan. Minä en ole lopettamassa, en alkuunkaan, enkä vielä pitkään aikaan. Asioita on hyvä tehdä omaan tahtiinsa.

Pinnan alla muhii sitäpaitsi niin hyvä projekti, että virtuaalitouhutkin alkavat taas tosissaan innostaa. Sitähän voisi vaikka ihan tosissaan jatkaa sitä tallin kevätremontteeraamista ja alkaa muistella taas puoliverijalostuksen saloja!

tiistaina, maaliskuuta 23, 2010

Yleistävä, syyttävä sormi kaikkitännehetinyt-harrastajille

Melko usein näkee pohdintoja syistä, joiden takia ihmiset lopettavat virtuaaliharrastuksensa. Ja melkein yhtä usein yksi esiin nostetuimmista syistä on se, kun (yleistäen) "ketään ei kiinnosta tallini, kasvatit ei mene kaupaksi, kauheasti menee aikaa kun pitää kisata niin kamalasti ja silti kukaan ei vastaa esittelytopikkeihin ht.netissä, eivätkä ainakaan niihin, missä kauppaan kasvatteja vaikka erikseen ennen tallin perustamista kysyin minkälaisia hevosia halutaan." Voi itku, parku ja pyhä jysäys. 

On oikeastaan hassua, kuinka muilta vaaditaan niin hurjasti sitä oman tallin ja siitä tehtyjen topikkien kommentointia, nuolentaa ja ylistystä vain siksi, että jonkun muun tallillekin tehdään niin. Halutaan kalifiksi kalifin paikalle, talli kiiltävimmäksi pv-siittolaksi glitterisen pv-massan joukkoon, eikä silti oikeastaan aseteta mitään kunnollisia tavoitteita. Saati tuijotella kenenkään muiden napoihin. Harrastetaan vain itseä varten kuten ne kaikki muutkin, halutaan kaikki heti ja nyt, mutta ei silti oikeastaan ajatella asioita juurikaan pidemmällä tähtäimellä. Sitten vain ihmetellään silmät pyöreinä, kun kaikki ei sujukaan kuin ruusuilla tanssien, eikä puolenkaan vuoden hurjan aherruksen jälkeen talli ole oikeastaan tunnettu tai sen kasvatit haluttuja. Turha toivoa tähän väliin laitettavaksi mitään esimerkkejä - epäilenpä, että kaikki ovat nähneet yhden jos toisenkin suurin tai pienin show-elein kirjoitetun lopettamistopiikin, jota edeltävän tarinan on kyllä osannut ymmärtää juurikin ylläkirjoitettuun muotoon. Monet toistavat tätä kuviota kerrasta toiseen, minä en ymmärrä miksi. Toiset oppivat kerrasta, että kun niinä huonompinakin aikoina hieman puskee eteenpäin, sieltä sateenkaaren päästä voi ehkä sittenkin löytää vähän jotain. 

Kuulutan jälleen kerran pitkäjänteisyyden ja omaan tekemiseen uskomisen perään, ihan todella, ja löysään nutturani taas normaaliolotilaan.

torstaina, helmikuuta 18, 2010

Mielenkiintoisten väriasioiden kirous

Aina toisinaan on päiviä, jolloin oikeasti pitäisi tehdä jotain. Siis aivan aikuisten oikeasti 4real tosissaan lukea vaikkapa matematiikan tenttiin.

Niinä päivinä päähäni juolahtaa yleensä jotain aivan multimaalisen kivaa ja mielenkiintoista virtuaalitekemistä. Kirotut päivät! Ja kirottu minä, kun menin avaamaan Ginin ja Sirpan virtuaaliblogin. Eteeni aukesi teksti sabinovärin periintymisestä, joka sattui sytyttämään päässäni sen jo hetkeksi kadonneen mielenkiinnon värien periytymistä kohtaan. Kyllähän minä olen väriteoriasta artikkeleita lukenut ennenkin ja Color Calculatorilla aina varsojen mahdollisia värejä tarkistellut, ymmärtämättä asiasta kuitenkaan sen enempää. 

Olen viime aikoina kuitenkin kovasti miettinyt, pitäisikö ihan tosissaan alkaa jalostaa pientä ilkeää kirjavaa linjaa oldenburgeissa, kun kivoja kuviakin tuntuisi löytyvän, eikä se kirjavuus nyt ihan ennenkuulumatonta olisi. Lisäksi pitäisi saada äkkiä kasvatettua jostain kimo 2-polvinen ori, kun ei sellaista muuten tahdo tammalleni löytyä. Innoissani aloin taas selailemaan erilaisia värien genetiikkaan liittyviä artikkeleita ja taulukoita, mutta harmillisesti missään ei ollut aivan rautalangasta kuitenkaan väännettynä perusvärien geenejä. Mutta pienen kartoituksen jälkeen minulla on kuitenkin kiva pieni rautalankainen taulukko ruutupaperilla mustan, rautiaan ja ruunikon erilaisista mahdollisista alleeleista. Lisäyksenä vielä kimon värinkin aiheuttava geeni. Kirjavat jätän jonnekin tulevaisuuteen vielä.

Mutta mitä jos ihan oikeasti olisi hurja, ja listaisi hevosten sivuille niiden värit (mitä en siis tosiaan ole edes sinne aiemmin kirjoittanut) ja perään vielä geenimuodonkin. Ei kovin yleistä puoliveritalleilla, tuntuu monesta varmasti turhalta hifistelyltä ja niiden oikeiden väritietäjien jonkinasteiselta matkimiselta, mutta... Unohdan joka kerta varsinkin suvuttomien hevosteni varsojen värejä laskiessani, olinko nyt päättänyt sen olevan heterogeeninen vaikkapa Agoutin suhteen tai en. Olisi kuitenkin kiva, ettei kaikkien heosten geeniperimä olisi vain "unkown". Joten tässäpä tenttiinlukupäivälle tekemistä, oli sitten turhaa tai ei! Mielenkiintoista ainakin näin aluksi.

Sitä ruutupaperilla olevaa pientä rautalangasta väännettyä taulukkoa en ala tähän kirjoittamaan, varmaan se on kuitenkin väärin ja parempaa tietoa löytyy kuitenkin muualta. Siirryn joka tapauksessa nyt Color Calculatorilla ja geeneillä leikkimään, kai se on ihan tervettä pitää tällaista kivana..?

maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Vanhojen oldenburgkasvattajien kato

Päivittelin tänään surullisena Stonegardenin linkkilistaa. Aivan liian monen vanhan, jo iät ajat epäaktiivisena olleen kasvattajan sivut olivat kadonneet bittiavaruuteen - kirotut omien domainien ostajat! Sen nyt vielä ymmärtää, että tallit lopetetaan, mutta kyllähän se ottaa päähän että monien vanhojen jalostushevostenkin sivut katoavat lopullisesti siinä samalla. Sinne meni Maple Hill's Warmbloodsin sivut - onneksi Wayback Machine löysi ainakin My Destiny Winin sivut, toivon mukaan muutkin tallin hevoset sieltä löytyvät.

Hieno Underground näyttää kadonneen tyystin Geon lopettamisen myötä - sellaisten elävien legendojen (lue: laatispalkintorohmujen) kuin Ava's Carnarvonin ja Modaste 24:n sivuja ei löydä sitten millään masiinalla, ainakaan vielä. Nykyoldisten sukutauluihin tulee jäämään suuri ja ammottava aukko, jos niitä ei löydy... Oivoi. 

Yksittäisiä oldenburgeja omistaneet Manetheren, La Rouge, Varjokuva, Folklore - kaikki lopettaneet. Bleyena WBs tauolla. Kerpan Virtuaalihevoset olleet tauolla jo ties kuinka kauan, kuten Kerppakin, mutta onneksi siihen taitaa sentään löytyä pätevä syy. Evergrey nyt onneksi sentään palailee taas jäistä, Dromerig Sporthorseskin porskuttaa, mutta ei sieltä kyllä enää yhtään oldista löydy. Damnin hieno B&W Stallions on ilmeisen hengissä, mutta sivut ovat kadonneet. Mutta eiköhän tuokin siitä vielä nouse.

Listalle jäävät vielä edelleenkin Kerpan hevoset - kyllä sieltä sen verran ihania vanhoja Cuadra del Agostoonkin nojaavia sukuja löytyy -, Evergrey, Bretagne, Paraatipuoliveriset (joka sekin remontissa), Snifffen mukava Nesgård, hyvään alkuun päässyt SWO Régiment, taukoileva mutta hienon esteorin omaava Granehill Warmbloods sekä yhden tamman omistava Belvine

Lyhyeksi siis käy lista, ja uusia kasvattajia olisi löydettävä.

Viime vuonna noussut Akasha Dressage on toki hyvä lisä listaan, mutta lopputila täytyykin kai antaa aloittelevien kasvattajien ja oldisomistajien käyttöön. Vorstalissa on pari kasvattiamme, toivottavasti joskus myös kasvatustakin. Siittola Cherien voisi kai myös yhden meidän tammavarsamme turvin laittaa mukaan. Fridalla on pari evm-sukuista hevosta, joten laitetaan nyt sekin, mutta tämän jälkeen lisänimien löytäminen käy jo vaikeaksi... kaipa tuon Metalliruusun voi sinne laittaa, kun periaatteena olisi kuitenkin löytää kaikki oldenburgeja omistavat tai kasvattavat tallit samaan listaan. Siihen ne kuitenkin jäävät, toivottavasti lähiaikoina kasvattajia putkahtaisi taas jostain lisää, tai vanhoja palaisi kuvioihin, oldenburgeista aikoinaan lähes kokonaan luopunut Vashingtonkin kun näyttää kadonneen jo kokonaan. Vaikka linkkilista ei nyt paljoa pienentynytkään, jonkinlainen laadun heikkeneminen on ehkä havaittavissa - tai sitten ehkä itsen yhä vain niiden vanhojen kultaisten kasvattajien perään tajuamatta, että uusissakin on potentiaalia. 

Millähän sitä kannustaisi muita lähtemään oldenburgkasvatukseen mukaan? Myyn kyllä kasvatteja aloittelijoillekin siinä toivossa, että joku heistä saattaisi innostua touhusta ihan kunnolla, mutta 3/6 näistä sivuista ovat kadonneet ja ne viimeisetkin kolme ovat tyystin elottomia. Mutta kyllä kai se siitä. Itseäni ei vain kiinnosta lähteä ht.nettiin tekemään liputustopikkeja oldiksien puolesta, tietoisestihan minä olen kasvatettavakseni valinnut hieman harvinaisemman saksalaisen puoliverisen, en siitä suosikkirotua halua enkä toisaalta koe koko oldistouhun liputtelua omaksi asiakseni. Mutta muutama aktiivinen kasvattaja, oi, kuinka kivoja ne olisivat.

perjantaina, helmikuuta 12, 2010

Kadonneiden sivujen metsästys

Kuinka tympeää sukutaulujen selailusta onkaan nyt tullut, kun GeoCities lopetti!

Unohdin itsekin pelastaa parin viiden vuoden takaisen hevosen sivut ennen niiden katoamista, ja niiden metsästämisessä, muiden kadonneiden sivujen ohessa, hommaa onkin riittänyt. Onneksi on kuitenkin olemassa muutamia konsteja hävinneiden sivujen löytämiseksi - tässä niistä pieni lista niin omaksi kuin muidenkin muistinvirkistykseksi.


1. Internet Archiven Wayback Machine

Wayback Machinesta voi etsiä sivuja, jos tietää etsimänsä osoitteen. Tekstihakua se ei siis sisällä. WM on ollut korvaamaton kaveri jo jonkin aikaa sukulaisten metsästämisessä muualtakin kuin Geosta, ja ainakin vuosilta 2004-2005 on tuntunut löytyvän todella hyvin sivuja, joistakin jopa useampia erilaisia tallenteita. Kovin uusia sivuja ei kuitenkaan löydy, ainakaan vielä.

Internet Archive keräsi vuonna 2009 heinä-lokakuussa myös Special Collectionin Geon materiaalista, mutta se ei vielä ole saatavilla. Toivottavasti se saataisi selailtavaksi mahdollisimman pian, toiveeni kokoelmaa kohtaan ovat suuret.

2. Geocities.ws

Arvatenkin nimenomaan vain GeoCitiesin materiaalista kerätty arkisto, joka näyttäisi löytävän sivuille jopa oikeat kuvat paikoilleen. Läheskään kaikkea etsimääni en ole tämän avulla löytänyt, mutta joitakin positiivisia yllätyksiä on tullut vastaan. Ihan käypä apu siis tämäkin.

3.  Google

Kun arkistot eivät tuota toivottua tulosta, voi aina laittaa sormet ristiin ja turvautua vanhaan kunnon Googleen. Sieltä saattaa nimittäin tulla vastaan yllätyksiäkin - minulla ei ole mitään hajua mikä on http://web51.dashosting.de, saati miksi erään vanhan oldistammani vanhat sivut löytyvät sieltä, mutta olen harvinaisen iloinen, että löytyvät, sillä mistään muualtakaan niitä ei löydä. On tuo sivusto silti outo, etusivu ei ainakaan mainosta keräävänsä mitään Geo-arkistoa, tai oikeastaan mitään muutakaan. Hassua.

Harmi, ettei Googlen välimuistista juuri GeoCitiesin sivuja löydä - onkohan ne kenties vaadittu poistamaan? Koska muistan varsin hyvin löytäneeni kerran cachen oldenburgori Irrealistin sivuista, joka oli seuraavana päivänä jo kuitenkin kadonnut. Olisi muutenkin mielenkiintoista tietää, kuinka pitkäikäisiä nuo välimuistitallenteet ovat (ts. voiko niitä käyttää pysyvinä linkkeinä sukutauluissa).



Siihen loppuvat minulta neuvot - ideoita ja vinkkejä otetaan mielellään vastaan, sillä muutama muinainen kaviojalka on vielä jäljittämättä. On oikeasti sääli, kuinka suuri osa virtuaalihevostelun historiaa katosi GeoCitiesin myötä, mutta olihan palvelu toki urheasti pystyssäkin sen 15 vuotta. Onneksi joskus tulevaisuudessa meillä on (toivottavasti edelleen) kattavat arkistot VRL:oon rekisteröidyistä hevosista, eikä sukutauluihin ehkä tarvitakaan kuin linkki rekisterin sivulle, toimi hevosen sivu tai sitten ei. Monethan tämän ovat ottaneet käytännöksi jo nyt ja miksikäs ei - tällainen sukutaulu on kieltämättä ajattomampi eikä vaadi vaihtuineiden osoitteidenkaan päivittelyä, sukulaisen sen hetkinen sivu kun löytyy nimenomaan rekisteritiedoista. Pari huonoa puoltakin on, sillä eiväthän kaikki virtuaalihevoset ole rekisteröityjä ja toisaalta tämänkin hetken kaltaisessa tilanteessa, jossa VRL on taulla ja remontissa, sukutaulu on täysin toimimaton.

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Käyntiin polkemista

Avaan hyvin usein Websin ja alan miettimään, mitä sitä tekisi. Joka kerta päähän palaa se loputon tehtävälista asioista, jotka on yhä tekemättä - sille varsalle ne mustan tamman kuvat, ennen kuin teen sivuja, pari varsaa pitäisi laittaa muutenkin tulemaan, päivitellä hevosten sivuja, muutamalle on rapsahtanut laatispalkintojakin jotka pian unohdan, se yksi sivu on edelleen kirjoittamatta...

Joka kerta ratkaisu on sama - suljen Websin. Näin joululoman kynnyksellä on todella vaikeaa kaivaa itsestään esiin sitä tekemisen meininkiä, varsinkin, kun oikeastaan niillä asioilla ei sinänsä ole edes niin kiire, eihän tässä ole kiire oikeastaan mihinkään. 

Aloin kuitenkin miettimään, miten viimeksi sain kaiken laitettua kerralla kuntoon, ja ei hitto, sehän oli uusimman ulkoasun vaihdoksen myötä. Uusi ulkoasu ei tähänkään väliin olisi huono idea; vaikka rakastan otsikkokuvaa yli kaiken, on leiska kaikilta osin liian raskas, liian absolutella määritelty, liian tunkkainen ja täyteen ahdettu vaikka periaatteessa ihan selkeä kokonaisuus ehkä onkin. Olen jo kauan haaveillut puna-viher-beesistä (vihreän Chesterfield-askin värisestä, krhm) ulkoasusta, josta voisi kerrankin tehdä toimivan. Tässä välissä onnittelut Ginin ja Sirpan blogille ja muutamalle hyvälle kirjoitukselle (kts. Vanhanaikaiset virtuaalitallit, "Mullon niin huono netti ja näyttö" -valitus sekä Virtuaalitalli - persoonallinen taideteos vai vain nettisivu?), jotka ovat varsin suuri osasyy sille, että olen alkanut miettimään, josko sitä tekisi kerrankin jotain toimivaa ja hyödyllistä. Plus että itselläni todellakin on melko hidas netti, ja olen kyllä huomannut, kuinka äkkiä suljen välilehden jolle alkaa mateluvauhtia lataamaan jokin suurilla png-kuvilla kyllästetty tallinraato. Tällä kertaa voisi vain tosiaan myös ryhtyä ajatuksista tekoihin ja kokeilla, josko sitä saisi näin joululoman ensimmäisenä iltana vaikkapa tehtyäkin jotain.

Joten ei muuta kuin hommiksi, pidetään peukkuja, että tästä tulisi jotain.

maanantaina, joulukuuta 07, 2009

Hiljalleen, hiljalleen

Stonegarden on jo hieman hiljentynyt odottelemaan joulua - vaikka ihan vielä ei hyviä juhlapyhiä toivotellakaan, ollaan tässä selvästi suunnattu ajatukset jo seuraavaan vuoteen. Koko syksy on ollut enemmän tai vähemmän hiljainen, sivuja on päivitetty vain vähän ja varsojakaan ei juuri ole syntynyt. Tässä lähinnä odotetaankin, että keväällä päästään kisakentille uuden, nuoren sukupolven kanssa samalla, kun vanhempia hevosia treenaillaan laatiskuntoon. Ensi vuonna luvassa onkin taas kisaviikkoja ja iso kasa ympäriinsä kirmaavia kevätvarsoja, niitä varten saakin hetken keräillä voimia ihan hiljaiselossa.

Sillä välin voisi taas urkkia rakkaan ht.netin suuntaan ja todeta, että vaikkei sitä hetkeen olisi seurannutkaan, on kaikki yhä aivan samoin; puuhanurkkaa, ruinaustopiikkia, koodausta, ulkoasuja, valmennuksia, joulun kunniaksi jopa adventtikalentereita, m, tj, ej wm pv krj ot nro2 tjv yms emt evvk.