Lamakausi

Tämä vuosi on ollut virtuaalimaailmassa hiljainen, ja pakko myöntää, että ainakin omalle kohdalleni pieni paussi ei olisi voinut osua parempaan aikaan. Stonegardenin luukullakin on hetken ollut remonttilappu - se poistuu sitten, kun saan uuden ulkoasun vaihdettua sivuille ja sivustoa muutenkin taas päivitettyä. Hevoset saavat vanheta leväten laakereillaan sillä välin, kun omistaja odottaa innolla kesän alkamista ja mahdollisen vapaa-ajan omistamista.

Mutta silti, vaikka hetkeen ei ole virtuaalitouhuja seurannut kuin ehkä irkkikanavalta, sama tuttu hevostalli.net, ihmiset ja tunnelma ovat aina paikallaan. Minä en ole lopettamassa, en alkuunkaan, enkä vielä pitkään aikaan. Asioita on hyvä tehdä omaan tahtiinsa.

Pinnan alla muhii sitäpaitsi niin hyvä projekti, että virtuaalitouhutkin alkavat taas tosissaan innostaa. Sitähän voisi vaikka ihan tosissaan jatkaa sitä tallin kevätremontteeraamista ja alkaa muistella taas puoliverijalostuksen saloja!

Hiljalleen, hiljalleen

Stonegarden on jo hieman hiljentynyt odottelemaan joulua - vaikka ihan vielä ei hyviä juhlapyhiä toivotellakaan, ollaan tässä selvästi suunnattu ajatukset jo seuraavaan vuoteen. Koko syksy on ollut enemmän tai vähemmän hiljainen, sivuja on päivitetty vain vähän ja varsojakaan ei juuri ole syntynyt. Tässä lähinnä odotetaankin, että keväällä päästään kisakentille uuden, nuoren sukupolven kanssa samalla, kun vanhempia hevosia treenaillaan laatiskuntoon. Ensi vuonna luvassa onkin taas kisaviikkoja ja iso kasa ympäriinsä kirmaavia kevätvarsoja, niitä varten saakin hetken keräillä voimia ihan hiljaiselossa.

Sillä välin voisi taas urkkia rakkaan ht.netin suuntaan ja todeta, että vaikkei sitä hetkeen olisi seurannutkaan, on kaikki yhä aivan samoin; puuhanurkkaa, ruinaustopiikkia, koodausta, ulkoasuja, valmennuksia, joulun kunniaksi jopa adventtikalentereita, m, tj, ej wm pv krj ot nro2 tjv yms emt evvk.

Syksy on saapunut, mutta... mitä sitten?

Illat ovat alkaneet hiljalleen jo pimentyä, ja tallin lämmitystäkin on pitänyt jo säätää vähän lämpimämmälle.

Syksy on saapunut myös Stonegardeniin, mutta tällä kertaa se ei tuo mukanaan perinteistä syyskauden kilpailurutistusta. Nuorisoa on tallilla sen verran, että niiden kouluttamisen kanssa tehdään täysillä töitä, ratsukoulutuksessa tarpeeksi pitkälle edenneettosin pääsevät pian jo kokeilemaan taitojaan Helppo C -radoille. Kisoissa jo menestyneiden hevosten kanssa tehdään töitä laatuarvostelujen eteen, ja muutoin arkirutiinia hallitsevatkin sitten jatkuvasti pyörivät valmennusryhmät.

Nyt on sitten ollutkin aikaa hieman pysähtyä ja miettiä, että mitä tällä kaikella taas haettiinkaan. Etenkin ikääntymiskysymykset ovat pyörineet mielessä, kuten jo aiemmin mainostinkin, olen alkanut yhä enemmän ihan oikeasti tuijotella niitä ikääntymistaulukoita ja miettimään, milloin olisi aika millekin. Jospa nyt olisikin aika kisaamisen sijaan keskittyä kirjoittamaan luonteita niillekin nuorikoille, joihin on kuitenkin jo jonkin aikaa ehditty tutustua, pari sukuselvitystäkin toisivat mukavasti eloa parin kesällä tuodun tamman tuntemattomia nimiä vilisevään sukutauluun. Ehkä voisinkin järjestää ensimmäisen valmennuksen - kapinallista toimintaa, palveluksia muille! - tai tarinakisan, tai vaikka oikeasti alkaa kirjoittamaan tästäkin päiväkirjasta tarinamuotoisempaa. Parin varsan kanssa ajattelin aloittaa todellisen päiväkirjaprojektin ja ihan todella kirjoitella niiden kasvunvaiheista tosissaan. Löysin myös mukavan fwb-tamman, jolla olisi Pyrhus II suvussaan jonkin muun kuin Agosto's Gaviota Perezoson kautta; ehkä voisinkin ottaa projektiksi maanitella tämä sulostus leasingiin meille? 

Jos sitä tekisi välillä jotain muutakin kuin aivotonta kisaamista ja kasvavan hevoslistan tuijottelua, uhraisi jotain ajatustakin tälle toiminnalle ja nauttisi näistä kylmenevistä syysilloista koko katraan voimin.

Hevoskannan muutoksia

Tallin hevosten joukossa käy taas kuhina - uusia varsoja on muuttanut asumaan isoon talliin muiden toljoteltavaksi, ja muutama uusi tuontikin on ilmestynyt sekaan. Yksi hevonen on myös hävinnyt tutulta karsinapaikaltaan, kun Rhea lähti maukan omistukseen. Tamma on Stonegardenin ihka ensimmäisiä kasvatteja, hieno GP-tason ratsu, joka ehtikin kerätä 17 sijoitusta meillä ollessaan sekä kesän aikana synnyttää myös ensimmäisen varsansa Rosen, joka jääkin kotiin asumaan. Välillä täytyy luovuttaa omia kultapalleroitaan kuitenkin muidenkin omistukseen kun talliin tarvitaan tilaa, joten onnea ja menestystä vain uuteenkin kotiin (eiköhän tammaan vielä kisoissa tulla törmäämään).

Mutta niin, varsojen kanssa on kyllä taas kädet enemmän kuin työtä täynnä. 

Rosen lisäksi talliväen hermoja raastaa neljä muutakin pienokaista - Lucy, Dani, Lotta ja Sarri ovat kesän aikana ehtineet laitumella kasvaa varsinaiseksi kauhukoplaksi keskenään, saa nähdä, mitä syksykin nyt sitten tuo tullessaan näiden kakaroiden kanssa. Lisääkin pikkuisia puskee koko ajan, mutta luojan kiitos uudet pienokaiset eivät ole jäämässä päänvaivaksi kuin vieroitukseen asti, kaikille tuntuu olevan jo uusi omistaja tiedossa. Huokaus.

Mutta Stonegarden's Lovelornista eli Lotasta voisi kai kertoa enemmänkin, sillä pienen tamman 3-polvinen suku on juuri sitä, mitä vuosi sitten lähdin tavoittelemaan tuodessani talliin kolmannesta polvesta löytyvät kantatammat Mandyn ja Cadyn. Nyt jo laatispalkitut vanhat rouvat toin oikeastaan juuri tätä nimenomaista varsaa ajatellen - molemmille tuontispermaorit (eli keksityt, mitäänsanomattomat parin lauseen pojat) sulhasiksi, ja näille yksipolvisille varsoille melko tuntemattoman suvun omaavat orit sulhoiksi, vähän koulukisoja, ja myyntiin. Näin syntyivät Trevelyan ja Lovelace, jotka oli jo ennen syntymäänsä paritettu toisilleen. Molemmat aloittelevat parhaillaan kisauraa, Laceykin pääsee kunnolla starttaamaan nyt kun Lotta on jo vieroitettu. Vaikka pikkuisen suku nyt onkin ehkä hieman tuntemattomampia nimiä täynnä (no, onhan siellä Kerpankin hienoja kantahevosia mukana!), on se juuri sitä, mihin tässä jalostuksessa pitäisi pyrkiäkin - erilainen. Mutta se siitä selkään taputtelusta, näillä näkymin Lotta on joka tapauksessa ihan luupää jopa varsaksi, ja kauhistelen nyt jo ajatusta ratsukoulutuksesta. Toivotaan, että tyttö nyt edes jossain vaiheessa alkaisi vähän sukuunsa tulla ja aloittaisi käyttäytymisen...

Vuosi taivalta takana

Tänä kesänä Stonegarden saavutti vuoden iän. Eihän se paljoa ole, mutta hevossivua selaillessani mietin, etten perustamisvaiheessa uskonut tallin olevan vuoden päästä näinkin pitkällä.

Pitkällä missä mielessä?

Ainakin siinä, että tallissa asuu lähes 30 oldenburgia, ja se on omassa mittakaavassani ainakin paljon, kuten myös virtuaalimaailmassa - toki suuri määrä juontaa myös siihen, että suurin osa kasvateistamme on jäänyt omaan talliin asumaan, mutta silti. Vaikka määrällä ei sinänsä laatua mitatakaan, on silti fakta, että uusien linjojen synnyttmiseen tarvitaan kohtalaista hevoskatrastakin. Täytyyhän sille nelipolviselle Allulle joskus morsian saada aikaiseksi...

Omien kasvattien kanssa on päästy jo kolmipolvisiin varsoihin "asti" - tosin olen tähän mennessä hyödyntänyt ehkä liikaakin vierasta verta, suvut ovat monessa tapauksessa yleisiä, ja kuten olettaa voi, sopivia kummpaneita varsojen tekoon on hankalaa löytää. Toin itse vuosi sitten vain kaksi oria ja neljä tammaa, joten moni sukujen kantahevosista on jonkun muun omistuksessa. Siksipä nyt on jälleen aika aloittaa ikään kuin alusta - uudet tuonnit talliin, vanhat joksikin aikaa selibaattiin, tuoreet sukulinjat taas aluilleen. Olen pitkään harkinnut ikääntymisen muuttamista 3kk=1a -tahdista VARL:an, ja se muutos saattaakin pian olla ajankohtainen. Alun perin kun homman piti olla hidastempoista ja rauhallista oldisten muhimista, mutta hitaalla ikääntymisellä toimintaa joutuu suunnittelemaan aina noin viiden vuoden tähtäimellä, mikä alkaa hiljalleen vain tuntua liian hitaalta.

Mutta niin, uuden ikävuoden kunniaksi myös tallin sivut kokevat dramaattisia muutoksia. Uusi (ja parempi?) ulkoasu, uutta tekstiä, askel kohti jotain parempaa. Vaikka eihän kukaan oikeasti tekstejä jaksa lukea, ulkoasutkin ovat vain silmänlumetta, mutta itselleni, tallin omistajalle, homma muistuttaa nyt taas hieman enemmän sitä, mitä palvelemaan se on tehtykin. Tästä mennään vain eteenpäin samaa tahtia ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan - täytyy vain uskoa, että työnteko ja asiaansa uskominen kannattaa ja joku päivä koko maailma herää kouluoldenburgien ihanuuteen. Tai mitä vaikkei heräisikään, kyllä kotona on aina tilaa vaikka kaikille omille kasvateille, hyvinhän sitä ollaan tähänkin asti pärjätty.

Kakkukahvia ja pullaa pöytään siis, käykää toki siinä vaniljaviinereitä mutustellessanne hieman kiertelemässä uudistuneilla sivuillakin!

Stonegardenin päiväkirja siirtyi blogiin

Vanha uutis-sivu on nyt kuopattu, ja jatkossa Stonegardenin kuulumisia seurataan blogimuotoisen päiväkirjan avulla.

Viimeinen viikko on mennyt tallin sivujen täysremonttia tehtäessä - uusi ulkoasu, vaihto HTML:stä XHTML:ään, uusi sivurakenne sekä uusia tekstejä, hevosten sivut muuttavat lopettavasta GeoCitiesistä Websiin - vaikka talli muuten muuttaakin pian maukan domainille, pidän kaikkien hevosten sivut silti varmuuden vuoksi ilmaispalvelimella, koska haluan niiden säilyvät vielä ensi vuosituhannellekin. Tai ainakin lähes sinne asti.

Tallipäiväkirjan tarkoituksena ei kuitenkaan ole kertoa vain virtuaalitallini pidosta, vaan suurin osa teksteistä tulee todella olemaan tarinointia tallin arjesta ja elämän sujumisesta. Väliin saattaa mahtua toki yleisesti virtuaalimaailmaakin koskevia turinointeja, mutta pääasiallisesti tämä on nimenomaan tallipäiväkirja, joka yrittää pysytellä kaukana egoistisen virtuaalibloggailun nurisevasta maailmasta.