Tänä kesänä Stonegarden saavutti vuoden iän. Eihän se paljoa ole, mutta hevossivua selaillessani mietin, etten perustamisvaiheessa uskonut tallin olevan vuoden päästä näinkin pitkällä.
Pitkällä missä mielessä?
Ainakin siinä, että tallissa asuu lähes 30 oldenburgia, ja se on omassa mittakaavassani ainakin paljon, kuten myös virtuaalimaailmassa - toki suuri määrä juontaa myös siihen, että suurin osa kasvateistamme on jäänyt omaan talliin asumaan, mutta silti. Vaikka määrällä ei sinänsä laatua mitatakaan, on silti fakta, että uusien linjojen synnyttmiseen tarvitaan kohtalaista hevoskatrastakin. Täytyyhän sille nelipolviselle Allulle joskus morsian saada aikaiseksi...
Omien kasvattien kanssa on päästy jo kolmipolvisiin varsoihin "asti" - tosin olen tähän mennessä hyödyntänyt ehkä liikaakin vierasta verta, suvut ovat monessa tapauksessa yleisiä, ja kuten olettaa voi, sopivia kummpaneita varsojen tekoon on hankalaa löytää. Toin itse vuosi sitten vain kaksi oria ja neljä tammaa, joten moni sukujen kantahevosista on jonkun muun omistuksessa. Siksipä nyt on jälleen aika aloittaa ikään kuin alusta - uudet tuonnit talliin, vanhat joksikin aikaa selibaattiin, tuoreet sukulinjat taas aluilleen. Olen pitkään harkinnut ikääntymisen muuttamista 3kk=1a -tahdista VARL:an, ja se muutos saattaakin pian olla ajankohtainen. Alun perin kun homman piti olla hidastempoista ja rauhallista oldisten muhimista, mutta hitaalla ikääntymisellä toimintaa joutuu suunnittelemaan aina noin viiden vuoden tähtäimellä, mikä alkaa hiljalleen vain tuntua liian hitaalta.
Mutta niin, uuden ikävuoden kunniaksi myös tallin sivut kokevat dramaattisia muutoksia. Uusi (ja parempi?) ulkoasu, uutta tekstiä, askel kohti jotain parempaa. Vaikka eihän kukaan oikeasti tekstejä jaksa lukea, ulkoasutkin ovat vain silmänlumetta, mutta itselleni, tallin omistajalle, homma muistuttaa nyt taas hieman enemmän sitä, mitä palvelemaan se on tehtykin. Tästä mennään vain eteenpäin samaa tahtia ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan - täytyy vain uskoa, että työnteko ja asiaansa uskominen kannattaa ja joku päivä koko maailma herää kouluoldenburgien ihanuuteen. Tai mitä vaikkei heräisikään, kyllä kotona on aina tilaa vaikka kaikille omille kasvateille, hyvinhän sitä ollaan tähänkin asti pärjätty.
Kakkukahvia ja pullaa pöytään siis, käykää toki siinä vaniljaviinereitä mutustellessanne hieman kiertelemässä uudistuneilla sivuillakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti