Narinaa tasaisuusperfektionismista

Mikä siinä sukujen pituudessa on oikeasti niin kuolemanvakavaa?

Jos ihan todella kasvattaa lyhytsukuisiakin linjojaan pitkällä tähtäimellä, luulisi, ettei siellä kolmannessa ja neljännessä ja ties monennessako polvessa enää kukaan todellisuudessa huomaa, jos yhdellä esi-isällä onkin ollut yksi puolikas polvi sukutaulussaan.

Iik! Nyt sen nelipolvisen sukutaulu ei menekään nätisti yksiin vaan pitää ihan erikseen hurjalla vaivalla vielä linkittää ne kaksi täysin ylimääräistä ja turhaa sukulaista sukutaulun alle laatislisäpisteiden kalastelemiseksi. Vai pitäisikö vain olla linkittämättä, ettei kukaan huomaa, millainen sekasikiösuku on kyseessä?

Itse en juuri jaksa välittää siitä, että omistan kaksi 1½-polvisen suvun omaavaa oria, tai että joillakin hevosilla on kahden kokonaisen sukupolven lisäksi joku puolikaskin siellä roikkumassa. Veri ohimoissa vaan alkaa sykkimään lukiessa tarjotaan/etsitään jalostukseen -topiikkeja; "pitää olla suvultaan tasainen" ja liibalaaba, olenko jääräpäinen vai tyhmä, kun en ymmärrä, mitä väliä sillä on? Juu, onhan se tasainen sukutaulu uskomattoman hieno esteettinen kokemus ja kaksipolvinen paljon lyhyempi ilmaisu kuin kaksi- ja puolipolvinen, mutta... Järki käteen. En minä hyvää jalostushevosta sen suvun epätasaisuuden vuoksi hylkää. Se on kauneusvirhe, pieni sellainen, enkä jaksa välittää, jos joku siitä välittäisikin.

Syksy on saapunut, mutta... mitä sitten?

Illat ovat alkaneet hiljalleen jo pimentyä, ja tallin lämmitystäkin on pitänyt jo säätää vähän lämpimämmälle.

Syksy on saapunut myös Stonegardeniin, mutta tällä kertaa se ei tuo mukanaan perinteistä syyskauden kilpailurutistusta. Nuorisoa on tallilla sen verran, että niiden kouluttamisen kanssa tehdään täysillä töitä, ratsukoulutuksessa tarpeeksi pitkälle edenneettosin pääsevät pian jo kokeilemaan taitojaan Helppo C -radoille. Kisoissa jo menestyneiden hevosten kanssa tehdään töitä laatuarvostelujen eteen, ja muutoin arkirutiinia hallitsevatkin sitten jatkuvasti pyörivät valmennusryhmät.

Nyt on sitten ollutkin aikaa hieman pysähtyä ja miettiä, että mitä tällä kaikella taas haettiinkaan. Etenkin ikääntymiskysymykset ovat pyörineet mielessä, kuten jo aiemmin mainostinkin, olen alkanut yhä enemmän ihan oikeasti tuijotella niitä ikääntymistaulukoita ja miettimään, milloin olisi aika millekin. Jospa nyt olisikin aika kisaamisen sijaan keskittyä kirjoittamaan luonteita niillekin nuorikoille, joihin on kuitenkin jo jonkin aikaa ehditty tutustua, pari sukuselvitystäkin toisivat mukavasti eloa parin kesällä tuodun tamman tuntemattomia nimiä vilisevään sukutauluun. Ehkä voisinkin järjestää ensimmäisen valmennuksen - kapinallista toimintaa, palveluksia muille! - tai tarinakisan, tai vaikka oikeasti alkaa kirjoittamaan tästäkin päiväkirjasta tarinamuotoisempaa. Parin varsan kanssa ajattelin aloittaa todellisen päiväkirjaprojektin ja ihan todella kirjoitella niiden kasvunvaiheista tosissaan. Löysin myös mukavan fwb-tamman, jolla olisi Pyrhus II suvussaan jonkin muun kuin Agosto's Gaviota Perezoson kautta; ehkä voisinkin ottaa projektiksi maanitella tämä sulostus leasingiin meille? 

Jos sitä tekisi välillä jotain muutakin kuin aivotonta kisaamista ja kasvavan hevoslistan tuijottelua, uhraisi jotain ajatustakin tälle toiminnalle ja nauttisi näistä kylmenevistä syysilloista koko katraan voimin.