Muistaako joku vielä VM2010 -nimisen foorumin muutamien vuosien takaa?
Enpä uskonutkaan että muistaisi. Foorumi oli omien hatarien muistikuvieni perusteella Meepun pystyyn laittama, ja tarkoituksena oli pohtia virtuaalimaailman ja etenkin VRL:n tulevaisuutta muutaman vuoden päähän. Mitä vuonna 2010 olisi, mitä pitää kehittää, muuttaa ja parantaa?
Muistan vain keskustelun hallituksen perustamisesta, mutta sen perustamisen suunnittelu oli jo ehditty aloittaa. Kaikki muu on jo vaipunut unholaan kyseisen paikan mukana, mutta kun eilen silmiini osui ht.netissä VRL:n ja virtuaalimaailman kehittämistä käsittelevä topik, aloin tosissani miettimään, onko mikään muuttunut noihin vuosiin verrattuna.
Tulos ei yllätä ketään: eipä juuri ole.
VRL on kyllä mennyt eteenpäin, mutta ei ole muuttanut harrastusta pääpiirteissään lainkaan. Pienet piirit, sisäsiittoisuus, naurettavat kisamäärät ja yhdentekevät kriteerit menestyshevosille ovat ja pysyvät. Tosin vielä vuoden 2005 tietämillä virtuaalimaailma oli ehkä enemmän omiin sekä menestyjien napaan tuijottelua - upeimpien tallien ja jaosten pitäjien ihastunut toljottelu on tosin sekin tuntunut nykyään kääntyneen vain ja ainoastaan sitä omaa napaa kohti.
Mutta tässä nyt ei ole mitään uutta kellekään; kaikesta tästä on lukuisia pohdintoja syvemmällä tasolla kuin mihin itse kykenen koskaan laskeutumaan, mutta kysymyksiä aiheesta on hyvä kuitenkin itselleen herättää. Onhan se kuitenkin jokaisen tehtävä olla mukana omaa harrastustaan kehittämässä - jos kaikki on "nyt hyvin, ei haluta muuttaa mitään, massakisaaminen on kivaa", voi rauhassa kyllä jatkaa aivotonta virtuaalitaivallustaan ja antaa muiden tehdä päätökset puolestaan. Itse toivon tähän tilanteeseen jotakin radikaalia, jotakin, joka tekisi virtuaalihevosen elinkaaresta muutakin kuin sitä, että kisaeläkkeelle jäädään 4-vuotiaana noin sadan sijoituksen jälkeen, sitten äkkiä laatiksiin, pari varsaa, ja 6-vuotiaana sienäkoristeeksi. Siihen, miten virtuaalihevosista muunnettaisiin noin yleensäkin muuta kuin kisailmoittautumisiin kirjoitettavia nimiä, on varmasti jokaisella oma mielipiteensä, mutta komppaan kyllä useampaakin massakisausta kritisoinutta tässä asiassa. Ja salaa myös sitä, että kisatuloksia tulisi hevosten VRL-profiileihin (eikä laatisten annettaisi siitä huolimatta nostaa kisapisteiden sijoitusmääriään) - se jos mikä veisi kisaamisen määrältä merkityksen. Jos ainoa, mitä ne 40 sijoitusta kerätäkseen tarvitsee tehdä on satunnainen hiirellä klikkailu ja sijoitusten karttumisen katselu ilman, että niiden etsimiseksi tarvitsee edes tehdä mitään, pystyy siihen jokainen sijoitusintoinen laiskurikin koko virtuaalimaailmassa. Mitä väliä määrällä silloin muka olisi? 40 sijoituksen hevoset on nyt muutenkin jo niin nähty juttu, etten voi ymmärtää, kuka laskee hevoselle arvoa saati menestystä sellaisten asioiden perusteella.
Elinkaari, elinkaari. Kisaus järkevässä iässä, järkevällä tahdilla, tulosseuranta - onko se hevonen oikeasti hyvä vai ei, voittaako se joka kymmenennessä vai joka sadannessa kisassa? Tästä löytyykin jo ihan asiallinen artikkeli Ginin ja Sirpan blogista, sillä tulosten seuraaminen, vaikka sitten sijoitusprosentein, voisi ihan oikeasti tuoda jotain järkeä tähänkin touhuun. Erotella vähän niitä tuhannen lähdön kehäraakkeja toisistaan. Tiedättehän, luoda merkityksiä.
Entisajan (vältän sanontaa "vanhojen hyvine aikojen") hevosista kun tuntuu jotenkin aina löytyvän enemmän niitä, jotka erottuvat joukosta edukseen, jolle on joko elinaikanaan tai sen jälkeen voitu antaa jokin arvo, joka oikeasti merkitsee tulevaisuuden sukutauluissa. Missä ovat tämän päivän Agosto's Gaviota Perezosot? Suomenhevosten keskuudessa olen havainnut oikeanlaista imagonluontia, merkitysten tuomista varsojen sukuun jo myyntivaiheessa, toisena esimerkkinä FWB-tamma Donna Zauberin astutusten/varsojen myyntipuheet, joissa on ollut juuri sitä jotain mieleenjäävää (lue: tadokasta kirjoittamista, aikuisten oikeasti hyvää myyntiä). Itsehän en ko. roduista järin kiinnostunut ole, mutta silti mielikuvia on niistäkin pinttynyt päähän. Niihin vaikuttamalla voi ihan todella saada jotain aikaan. Skyé II:sen vaikkapa. Minun on nimittäin harvinaisen vaikea kuvitella, kuinka nykyisistä "KRJ-I YLA2 50 GP-sijoitusta" -puoliverisistä saadaan haluttuja nimiä sukutauluihin vielä viidenkin vuoden päästä. Niitä on liudoittain, massoittain, niitä tursuu jo korvista, ja voin sentään puoliveritallin omistajana myöntää tämän.
Mielikuvat ja merkitykset. Tehkää edes jotakin luodaksenne niitä, jos ette itsenne, niin edes sitten muiden, koko virtuaalimaailman tähden.
Minä itse valitsen oriin tammoilleni sen perusteella, onko suku saman pituinen kuin tammallani ja miten paljon oriin elämään on panostettu, tai siis onko sillä luonnekirjoitusta? Jos se on piirretty, onko sille tehty kuvia sen eri elämänvaiheista eikä vain sitä "pakollista" rakennekuvaa?
VastaaPoistaJa that's it.
Itse olen niin laiska kisaamaan, että minä en kovaa kisausta vaadi muiltakaan ihmisiltä. Itse olen jo pitkään katsonut hevosen arvoa sen perusteella, kuinka siitä pidetään huolta. Esimerkiksi Nuuhkun Tallin (wwww.latua.net/Nuuhku) hevoset eivät ole kisanneet paljoa, ja ne ovat varmaan tosi rupuisia monien mielestä kun ei ole kunnon rakennekuviakaan. Piirtelen silti paljon kuvia hevosilleni, rakastan sitä kun ne saavat omia hoitajia ja saan lueskella päiväkirjoja, pidän luonnekuvausten päivittelystä -minun silmissäni Nuuhkun hevoset ovat kaikki menestyjiä, arvokkaita yksilöitä, aivan kuten jok' ikinen muukin v-hevonen jonka sivuista huomaa että se ei ole vain pölyttymässä siinä tallissa massahimoapinakisauksen lisäksi.
Laukka- ja ravipuolella kehittyy sentäs vielä nykyisinkin sellaisia nimiä, joita ainakin minä suorastaan kuolaan hevosten sukuihin. Sellaisia nyt ovat vaikka xx- oriit SJ Deli's Monarch ja Mosquito, at-puolelta Stenka Rasin ja Jambantroe.
... Tulipas taas tekstiä kun innostuin. :D