Vielä lisää kisapohdintaa.
Jo edellisessä tekstissä tulin maininneeksi Debilish Dressagemastersin GP-kisat, joten otetaan se jälleen esimerkiksi. Satuin nimittäin huomaamaan, että 1. luokan voittanut Little Sparrow oli kisapäivänä 1-vuotias. Grand Prix -luokassa. Voittaja. kaivoin esiin 23 luokkaan osallistuneen hevosen iät, ja keskiarvo oli itseasiassa ehkä hieman korkeampi kuin kauhuskenaarioissani ehdin jo odottaa: 5,63 vuotta. Grand Prix -luokissa. Ja siellä sentään oli muutama niitä kymmenen hyvällekin puolelle päässeitä, ja niiden vastapainona aivan säälittävän paljon 3-5 -vuotiaita. Grand Prix -luokissa. Sijoituksilla. Tämän olisin halunnut nähdä.
Myönnetään, etenevät hevoset omissakin kisaryhmissäni joskus liian nopeasti ja päätyvät vaativille tasoille aivan liian nuorina, mutta olen tässä suhteessa ottamassa ja ottanutkin jo hieman itseäni niskasta kiinni. Sillä eihän siinä ole mitään järkeä, että hevoselle kisataan joskus 4-vuotiaana ne 40 "pakollista" sijoitusta täyteen ja sitten kehäraakki eläkkeelle vaan. Ei mitään tolkkua.
Omat hevoseni kyseisissä kisoissa olivat 5-, 6- ja 14-vuotiaita. Ensin siis paasataan muiden hevosten nuoruudesta ja sitten vasta paljastetaan, että raakileita ne omatkin melkein olivat. Eihän tässä ole mitään järkeä, kisauttaa noin nuoria jo loppuun. Ikääntymistavan vaihtaminen kesällä sotki käytännössä kaikki kisaussysteemini, ja yhden hevosen ensimmäiset luokat osuivat sen takia tamman 2-vuotispäiville. Melkein hävettää, kiduttaa varsaa koulukentällä. Sillä kun sain suuren ahaa-elämykseni - niitä hevosia voisi oikeasti kisauttaa järkevän ikäisinäkin! - ymmärsin myös, kuinka helppoa kisaaminen tulee jatkossa olemaan. Stressitöntä ja aikataulutettua. Täysin kiireetöntä. Ei sillä ole mitään väliä, meneekö se Putte ensimmäisen HeB-luokkansa viisi- vai kuusivuotiaana. Aikaisintaan lähempänä neljää ikävuotta voi käydä harjoitusmielellä vähän koittamassa Helppoa C:tä, mutta muuten varsojen kanssa odotellaan kiltisti se reilu puoli vuotta, että ne oikeasti ovat sellaisessa iässä, että kestävät kisakenttien parrasvalot. Tästä alkaa parannus (ja loputon nurina)! Tästä lähtien omat hevoseni eivät näe vaativia ratoja (eivätkä laatuarvosteluja, muiden ihailevia katseita, metrin kisakalentereja, kaikkea sitä millä ei ole mitään merkitystä) ennen kymmentä muistuttavaa ikää, eivätkä 7-vuotiaat ole valmiita makkaraksi. Uskon ja toivon, että tähän kaikkeen tulee vähän tolkkua kun oikeasti käyttää sitä järkeään.
Ah, minä kirjoitin suunnilleen samasta aiheesta heinäkuussa: http://ginahaltek.blogspot.com/2009/07/tassako-on-virtuaalimaailman-nykytila.html
VastaaPoistaYLA-tuomarointeja tehdessäni asia tuli taas vaihteeksi mieleen, kun siellä törmäsin connemaratammaan, joka kilpaili jotain 0-80 sentin luokkia parivuotiaana. Mitä varten niitä ikääntymiskalentereita edes merkitään hevosten sivuille, jos edes omistaja itse ei niistä piittaa hittojakaan? Toivoisin että moni ottaisi sinusta mallia.
Nimenomaan, miksei sitä ikääntymistä sitten laiteta mielivaltaiseksi ja kulkemaan sillä tavalla, että kisauskin osuu järkeville vuosille? Mileivaltainen ikääntyminen on ideana huomattavasti varsojen kisauttamista järkevämpi. Eihän sen iän siellä hevosen sivuilla kuuluisi olla mikään rasite, ja ikäsysteemienkin tarkoitus OLISI suhteuttaa hevosten ikävuosien karttuminen toisiinsa, samaan tahtiin, mutta ei, jos joku omistaja niitä ikätaulukoitaan edes vilakaisee, ei niistä senkään vertaa välitetä. Huokaus.
VastaaPoistaKuulinpa tuossa ht.netissä kommenttia tähän asiaan, että miksi virtuaalihevostelun täytyy olla niin INHOTTAVAN realistista, ettei varsoilla muka voisi kilpailla isoja luokkia. On kuulemma tiukkapipoja ne, jotka tällaisesta viitsivät vinkua. Itse tosin mietin hiljakseen, että kellähän se mahtaa pipo kiristää jos tarvitsee jo hevosen syntymäpäivänä lähteä kilpailemaan...
VastaaPoista